Suomi-viikko 12.3.-16.3.2018

Suomi-viikko 12.3.-16.3.2018

Lippukulkue

Suomi-viikko alkoi rautatie-asemalta sunnuntai-iltana ja jatkui matkalaisia noutaen kohti maanantaita. Vierailijat nukkuivat lyhyen yön ja aamulla olikin jo tervetulojuhlan vuoro. Koulumme oppilaat muodostivat lippukujanteen, jota pitkin vierailijat kävelivät juhlallisesti saliin, etupenkkiin. Myös Kokkolan sivistyskeskuksesta saapui delegaatio ottamaan vastaan vieraitamme Espanjasta, Puolasta, Irlannista ja Turkista.

Puolan tiimi

Espanjan tiimi

Oppilaamme esittivät ohjelmaa ja kuoro lauloi. Juhlan lopuksi vieraille jaettiin tervetulokassit, joissa oli mm. Suomi-pipo päätä lämmittämään. Lämmikettä tarvittiinkin viikon mittaan. Pakkanen paukkui öisin reippaasti alle kahdenkymmenen miinusasteen.

Kokkolan sivistystoimen vieraat Mika Sarkkinen,
Suvi Alamaa ja Tuula Storbjörk

Maanantaina aloitettiin kauan ja hartaasti suunniteltu Lumiukko-projekti. Vierailevat oppilaat pääsivät majoittajiensa kanssa tekemään puu- ja lankakäsityötä, jonka lopputuloksena oli valkoiseksi maalattu puinen lumiukko, jolla oli päässä värikäs, villalangasta valmistettu pipo.

 Puukäsityö erityisesti oli elämys vieraileville lapsille, sillä heillä ei ole omissa kouluissaan sitä lainkaan. Sahaaminen ja puukolla vuoleminen olivat heille ainutlaatuisia elämyksiä. Tiistain aikana lumiukot saatiin valmiiksi ja muutama poika vuoli vielä lisäksi muutakin pientä, kun oli päässyt puutöiden makuun.

Tiistaina toteutettiin myös valokuvausta ryhmissä, Suomen viikon teemana kun oli luovuus. Ryhmät menivät ulos ottamaan kuvia, joissa piti hyödyntää perspektiiviä. Yksi oli ottamassa kuvaa, yksi seisoi vähän matkan päässä pitäen kättä koholla, kämmen auki. Loput menivät kauemmas seisomaan tai muuhun kivaan asentoon, niin että kuvassa näytti siltä, kuin he olisivat toisen oppilaan kämmenellä.

Idea hoksattiin nopeasti, vaikka käytettävä kieli oli välillä englanti ja välillä suomi. Luminen koulun piha soveltui mitä mainioimmin taustaksi.

Luminen maisema antoi mahdollisuuden myös hiihtämiseen ja luisteluun. Kaikki halusivat kokeilla hiihtämistä, harvempi uskaltautui luistimille. Tyylejä oli monenlaisia, enimmäkseen käytössä oli aivan vapaa, oma tyyli. Pysytyssä ei välttämättä pysytty, mutta se ei menoa haitannut!

Keskiviikkona päästiin käymään Kälviällä vierailevassa konsertissa, Jukka Salminen esiintyi vapaa-ajan talolla kaikille alakoululaisille. Hän oli saanut vihiä, että yleisössä on mukana espanjalaisia lapsia ja sisällytti ohjelmaansa espanjankielistä musiikki aja espanjalaisille tutun laululeikin. Yleisö oli otettu! Myös turkkilaisia vieraitamme kiinnosti uskonnon linkittyminen konsertin sisältöön ja käänsin parhaani mukaan uskonnoltaan islamilaiselle kollegalleni, mitä Jukka Salminen puheessaan sanoi ja mitä laulut sisälsivät. Aiemmin olikin hänen kanssaan ollut puhetta, kuinka hienoa on, että olemme eri maista, eri uskonnoista ja erilaisista kulttuureista, ja samalla kuitenkin ystäviä keskenämme ja jaamme samoja ammatillisia haasteita ja näkemyksiä. Olimme yhtä mieltä siitä, että lapsille on tärkeää opettaa uskontojen sisältöjä, jotta he pystyvät paremmin ymmärtämään maailman tapahtumia.

Konsertin jälkeen hajaannuimme siten, että lapset palasivat koululle jatkamaan lumiukko-projektia ja opettajat jäivät tutustumaan upouuteen ja moderniin Lucina Hagmanin kouluun, jossa toimii 7-9-luokat. Vasta kaksi vuotta vanha koulurakennus on tilava ja viihtyisä ja opetusvälineistö upouutta. Neljä oppilasta oli valjastettu esittelemään koulun toimintaa ja tiloja meille ja kyllä sitä kelpasikin ihailla. Kotitalousluokassa osui olemaan puuhaamassa samoja oppilaita, jotka olivat olleet tämän hankeen matkalla Puolassa. He saivat vaihtaa kuulumisia silloisen matkansa isäntien kanssa.

Osa vieraistamme oli irlantilaisesta 3-7-vuotiaiden koulusta, joten heitä kiinnosti erityisesti päiväkoti ja esiopetus. He pääsivätkin katsomaan Pajulinnun päiväkotia ja esiopetusta siellä.

Välitunneilla luonnollisesti ulkoiltiin.





Opettajien palatessa koululle lumiukko-projekti oli elokuvaesityksiä vaille valmis. Kokoonnuimme musiikkiluokkaan, jossa oli riittävästi tilaa kaikille ja katsoimme Greenscreenillä ryhmissä tehdyt pienoiselokuvat. Lumiukot seikkailivat erilaisissa maisemissa, Harry Potterin Viistokujalta talvisiin suomalaismetsiin. Hyvin oli vain saatu ryhmissä elokuvat suunniteltua ja toteutettua, vaikka kaikille yhteistä kieltä, englantia, ei niin kovin monta vuotta ole harjoiteltu. Elekieli ja yhteinen mielikuvitus  toimi hyvänä sanaston jatkeena.

Keskiviikkoiltana päästiin eksoottisiin maisemiin, lumiseen metsään keskelle ’ei mitään’, kälviäläiselle hirviporukan kämpälle, Palonpirtille. Siellä meille paisteli loimulohta kälviäläinen kokkimestari Tommi Myllykangas ja lähikylästä pari mukaan kutsuttua miestä ajelutti lapsia ja muutamaa reipasta aikuistakin ahkiossa moottorikelkoilla.

Ulkoilujen päätteeksi opettajat saivat kokeilla suomalaista, puilla lämpiävää ulkosaunaa. Osalle se oli ensimmäinen saunakokemus. Iso saunatila ja valtaisa kiuas takasivat leppeät löylyt, joista nautittiinkin pitkään. Joku vieraamme käväisi  myös lumihangessa, ainakin ihan vähän.

Torstaina oli retkipäivän vuoro. Olimme varanneet Nuoriso- ja Luontokeskus Villa Elbasta ohjelmaa päiväksi ja matkasimme sinne aamutuimaan bussilla. Ensin saimme tutustua Itämeren kalastoon oikeiden näytteiden avulla. Osa lapsista jopa uskalsi kokeilla, miltä kalan iho tuntuu. Saimme opastusta siitä, miten pilkkiminen tapahtuu ja sen jälkeen päästiin tositoimiin jäälle.

Potkukelkka alle, pilkki käteen ja menoksi! Valmiitakin pilkkiavantoja jäällä oli, mutta uusiakin tehtiin. Useimmille vieraistamme kerta oli ensimmäinen meren jäällä, tai yleensäkin millään jäällä, joka on oikeasti veden päällä olevaa luonnonjäätä. Puhuri pohjoisesta ja kymmenen asteen pakkanen saivat porukan mielihyvin lähtemään lounaalle, kun ruoka-aika alkoi lähestyä. Kalansaalistakin tuli: yksi espanjalaisvieraistamme sai kiisken. Ruuaksi oli kuitenkin kanaa.

Kalansaalis

Ruokailun jälkeen teimme retken lähimetsään,  lumijälkiä tutkien. Jäniksiä oli kulkenut, myyriä ja … liito-oravan papanoita löytyi! Suomen luonto tarjosi monenlaista nähtävää, mitä etelämpänä ei voi havaita. Lumi ylipäätään jaksoi ihastuttaa vieraitamme. Sekä lapset, että aikuiset pehersivät lumikinoksissa bussia odotellessa.

Iltapäivällä hajaannuimme taas kahteen porukkaan. Lapset pääsivät keilaamaan ja Rax-puffettiin syömään, kun taas opettajat saivat rauhoittua rentouttavaan musiikin kuunteluun Valkoiseen huoneeseen Keski-Pohjanmaan Kansanopistolla. Rentoutus toimi, sillä ei aikaakaan, kun jo monen säkkituolin suunnalta kuului tyytyväinen kuorsaus. Ei ilta kuitenkaan siihen päättynyt, toki veimme vieraamme vielä yhteiselle illalliselle, olihan koko joukkio viimeistä iltaa yhdessä koolla Suomen viikon puitteissa.

Perjantaina alkoikin jo sitten lähtöpuuhat, kun puolalaiset, irlantilaiset ja turkkilaiset lähtivät päivän mittaan kotimatkoilleen. Espanjalaiset olivat vielä koululla ja luokissa mukana, niin lapset kuin opettajat. Haikein mielin heidät sitten saateltiin lauantaiaamuna junalle, monta kokemusta rikkaampana.

Kokkolan tiedostulehti Pikkutynnyri:
file:///C:/Users/merja/Downloads/maalis_lehti_2.pdf